Taiten

Samanlainen, kuin kaikkialla muualla ja siksi hieman mitään sanomaton.

Tässä ehdotuksessa kierrätysteemana on mm. liimapuupalkit. Niitä on vaikea löytää sopivan kokoisina kantavuus varmistaen. Yleensä liimapuupalkkeja on käytetty kuivissa sisätiloissa katon kantavina rakenteina. Ei ulkotiloissa ja mssiivisen, kivipäällysteisen sillan rakenteissa. Silta on raskaan näköinen. Alle jää näistä silloista kaikkein matalin alituskorkeus. Sitä ei ole suunnitelmassa mitoitettu, mutta suurimmillaan liimapuupalkin korkeudeksi ilmoitetaan 2,4 m. Kun tähän lisätään sillan kansirakenteet, päädytään lähelle kolmen metrin rakennekorkeutta + sillan kaide n. 1 m eli yhteensä n. 4 m.

Puun käyttöiän pidentäminen katteella on hyvä ratkaisu. Sillan linjaus suoraan suojatielle ei paras ratkaisu liikenneturvallisuuden näkökulmasta. "Avautuvat" sillan päät kuitenkin hyvä ratkaisu. Sillan rakenne raskaan näköinen ja synkentää raittia. Puiden säästymisen osalta suunnitelma on liian optimistinen.

Tämä on selkeästi vaihtoehdoista huonoin ja ei sovi ympäristöön.

Noppakivet eivät sovi tavoitteeseen sujuvoittaa erityisesti vaikeasti liikkuvien arkea. Epätasainen pinta vaikeuttaa pyörätuolien, rollaattoreiden, lastenrattaiden ja muiden liikkumisapuvälineiden käyttöä. Lisäksi ne voivat olla liukkaita sateella ja talvella. Se, että ainoastaan päistään maahan tukeutuva silta jättää Loviisanpässinpuiston rinteet sillan kohdalla koskemattomiksi, ja mahdollistaa nykyisen viheryhteyden jatkumisen sillan ali mahdollisimman leveänä on kivasti ajateltu.

Tämä siltaehdotus on muodoltaan selkeä ja yksinkertainen. Jäin pohtimaan, millaista jälkeä oravat ja tikat tekevät lautaverhouksen taakse integroitavien linnunpönttöjen aukoille, jos niitä ei erikseen vahvistettaisi jollain. Toinen kysymys on, riittävätkö sillan päällä olevat maavalaisimet lumisen ajan valaisuun.